keskiviikko, 22. lokakuu 2014

Preeriaintiaanin puku!

photo wooldress_zpse551edad.jpg

Mallipuku

Aiemmin tekemäni intiaanipuvut olivat enemmän tai vähemmän harjoitelmia. Unelmissa oli tehdä mahdollisimman "aito" ja mallin mukaan tehty puku. Valkoisten myötä nahka-asut vaihtuivat intiaanienkin keskuudessa kankaista tehtyihin. Erityisen käytettyä oli paksu villakangas. Mutta mistä sellaista saisi? Tuli sitten tilaisuus saada alan harrastajan kautta ja tilasinkin vihreää kangasta, joka maksoi kyllä melkoisesti, mutta olikin sitten sitäkin "painavampaa tavaraa". Pakka oli monta vuotta kaapissani, kun en uskaltanut lähteä sitä leikkaamaan omin päin. Erityisesti minua mietitytti, miten saisin nuo valkoiset raidat oikeille kohdilleen. Pukua suunnitellessani minulla oli siis mallina tämä historiallinen kuva intiaaninaisen leningistä, jonka ystävällisesti sain alan harrastajalta.

Kun olin aiemmin tekemäni harjoituspuvun tehnyt ajattelin, että nyt olisi kyllä aika aloittaa uusi projekti. Kankaan leikkuu vain tuotti edelleen harmaita hiuksia. Onneksi sain siihen apua eräältä ystävältä.

Kangas  tuli siis leikattua ja sitten alkoi ompelu. Leikkuuvaiheen kuvia minulla ei valitettavasti ole. Osia oli kuitenkin kaksi, hameosa ja yläosa, jotka ompelin yhteen, muutamia laskoksia sinne tänne.

Alkuperäismallia tuli tarkastelua ja sihdattua monet kerrat ja muitakin kuvia plarattua, jotta edes sinne päin homma etenisi.

Intiaaninaiset käyttivät koristeluissa muun muassa hirvenhampaita, piikkisian piikkejä, kaurikotelon kuoria. Hirvenhampaista oli turha haaveksia, piikkisian piikkejäkään en mistään löytäisi, entäs sitten kaurikotelon kuoret? Kiertelin kirppareita ja etsin kukka-amppeleita, joissa olisi käytetty kotiloita, ne aikankin muistuttivat "oikeanlaisia". Amppelit purettiin ja sitten pähkäiltiin, mitenkäs nämä kiinnitetään? Ei ehkä ihan alkuperäistä ja autenttista, mutta menettelevän keinon keksin puvun etumuksessa, kun käytin amppelin siimaa ja pujotin kotilot niihin valmiista reistä tasaisen välimatkoin ja ompelin sitten pukuun kiinni yliluotellen.

 

photo P1100626_zps7234463d.jpg

photo P1100622_zps7fdce989.jpgphoto P1100620_zpsb08f290d.jpg 

 

Puvun helmankoristeluun päästessäni keksin keinon iskeä kotiloihin reikä paksulla äimällä ja ommella ne yksitellen. Ompelin kotilot ensin nauhaan ja nauhan kiinnitin sitten helmaan.

 

photo P1100621_zps76ad4a18.jpg

 

Pääntie oli ongelmallinne, sillä mallikuvaa katseltuani en päässyt  jjyvälle, miten puvun kaula-aukko oli tehty. Niinpä päädyin omaan ratkaisuuni tässäkin ja tein helminauhan, jonka kiinnitin reunustamaan kaula-aukkoa..

Valmis puku näyttää sitten tältä. Mallikuvan liput jätin pois.

Puku valmistui hyvissä ajoin ennen kesäkuuta 2014, jolloin olin suunnitellut lähteä Ruotsinpyhtään Rendeen ja bluesgrass-tapahtumaan yhdeksi päiväksi.

Uskokaa tai älkää, tämä puku oli yllättävän viileä kesäsäälläkin, sen sain tuta, kun matkasin puku päällä linja-autolla Loviisaan ja sieltä illalla Helsinkiin ja Helsingistä taas kotio.

 

photo 4aa5dea0-1e1b-4e1e-80ff-73fd5ba5de17_zpsb21d74d3.jpg

 

 

lauantai, 13. syyskuu 2014

Kaulakoru!

photo 44dd4405-29d2-49ff-a4ec-c87eb7365f64_zpsc9b8ef8e.jpg

 

Tykkään kierrellä kirppareita ja eräällä tällaisella kiertelyreissulla löysin tuollaisen kivan metallirenkaan, ajattelin, että siitä saisi ehkä tehtyä jonkun kivan korun - tällainen siitä sitten tuli. Nahkanauha, muutama puu- ja lasihelmi ja sulka lisänä.

 

lauantai, 13. syyskuu 2014

Intiaanipuku - harjoitustyö!

photo intiaanileikki_zps37c251d4.jpg photo P1100518_zpsa8411fd6.jpg

 

Mokkasiinien jälkeen seuraava projekti oli intiaanipuku. Olin hankkinutaikoinaan varta vasten vihreää paksua villahuopakangasta, jota alan harrastajat käyttävät. Kangas oli pitkään komeron hyllyllä, koska  en tohtinut alkaa sitä leikkaamaan, ties vaikka pilaisin sen, kallistakin oli ollut. Niinpä päätin tehdä ensin harjoituspuvun. Kiertelin kirppareita ja katrselin sopivan oloisia kankaita, joka edes hieman muistuttaisi  villahuopaa. Löysin lopulta tämän violetin kankaan. Erinäisiä kuvia ja kaavoja katseltuani leikkasin kankaan) (yksinkertaisella T-mallilla, sivuilla kolmion muotoinen lisäkaistale) ja aloin ommella.

Intiaanit käyttivät koristeluissa paitsi helmiä, myös tietynlaisia kotiloita. Yritin heikoilla silmilläni kuvista katsella, millaisia ne simpukat olivat, mutta en oikein ollut varma, niinpä päädyin kokeilemaan näillä simpukan kuorilla. joita asettelin hihoihin. Eihän nämä ihan niitä oikeita ole, vaan harjoituspuvustahan tässä oli kyse, ja simpukat kuin simpukat. Vaikeinta oli saada simpukoihin reikä, sellainen sopusuhtainen, joka ei hirveästi "paistaisi läpi". mutta lopulta keksin keinon siihenkin.

Minulla oli valmiina ostettu  koristenauha, jonka ompelin eteen ja lisäksi tein itse suunnittelemani sommitelman.

 

photo P1100520_zpsc27cf406.jpg

 

maanantai, 8. syyskuu 2014

Mokkasiinit!

photo mokkasiinit_zps25bf90fd.jpg   photo mokkasiinit2_zps8b8ae535.jpg


Mokkasiinien valmistus oli projekti, joka vei useamman vuoden. Homma alkoi näistä kaavoista (löydetty vuosia sitten netistä). Sopivan nahkapalan löydettyäni täytyi hankkia hieman välineitä: sopivaa lankaa, suutarinneuloja, nahkaneuloja.

photo P1100485_zpsbc1d2108.jpg  photo P1100482_zps12b420e8.jpg  photo P1100483_zpsf12e0588.jpg

Vähitellen ompelutyö edistyi ja moksut sai muotonsa. Ompeleiden lujittamiseen käytin mehiläisvahaa.Sitten alkoikin kaikkein vaativin urakka. Saada aikaan koristelu. Helmityöt vei oman aikansa. Joitain malleja koristeluihin löysin netin kautta, mutta käytäntö oli toista kuin ajatus. Helmitöistä tuli suunnittelemattoman suunnitelmalliset - eli ajatuksenvirran mukana mentiin.

photo moksut2.jpg photo mokkasiini.jpg

Kun ensimmäinen nauha oli valmis, minulle sattui työtapaturma ja kaikki hyvin järjestetyt helmet vierivät sikinsokin lattialle. Ne olivatkin sitten monta vuotta järjestelmättä, kunnes eräänä keväänä otin ja järjestin ne uudelleen. Lisää helmiäkin tuli hankittua ja sain kuin sain työn valmiiksi. Osa helmikirjailuista on tehty erilliselle nauhalla, joka on sitten ommeltu moksuihin. Jalkapöydän päällä oleva kirjailu on tehty suoraan moksuihin.

Aikaa näihin meni, mutta ollakseen ensimmäiset itse käsityönä tekemäni mokkasiinit, en voi olla kuin tyytyväinen.


photo P1100484_zpsbfa2911e.jpg





perjantai, 29. elokuu 2014

Kuinka minä kiinnostuin intiaaneista!

photo pecosbillkollaasi_zpsb4525e6e.jpg

 

Kiinnostuin intiaaneista noin 16-vuotiaana. Kiinnostus juontaa alkunsa Pecos Bill -lehdistä. Pecos Bill, lännen tarumainen ja rauhantahtoisen sankarin seikkailut Villissä Lännessä ja intiaanien parissa, olivat paitsi mukavaa luettavaa, avasivat myös minulle   aivan uudet näkymät. Enemmän kuin Villi Länsi sinänsä minä aloin tuntea hengenheimolaisuutta  intiaaniprisenssa Altamahan kanssa.

Myöhemmin kiinnostusta lisäsivät jossain yhteydessä voittamani Eva Lipsin tietokirja Intiaanit- ja Hopeanuoli-lehti. Hopeanuolessa oli paljon intiaaniaskarteluohjeita ja tein ensimmäiset yksinkertaiset intiaanipukuni.

 

photo P1100474_zps01f8dd02.jpg  photo P1100475_zpsb4cac1d6.jpg

 

photo YKSITYISKOHTA2_zpsb925df11.jpg photo YKSITYISKOHTA1_zpsc2da00a9.jpg photo KORU_zps78390e40.jpg

Klick!

Ensimmäinen helmityöni on sittemmin purettu (mikä nyttemmin harmittaa), koru on lahjaksi saatu.

 

Hopeanuoli-lehden järjestämä tapahtuma kotipaikkakunnallani vuosia vuosia sitten herätti kiinnostukseni paikallislehden ilmoituksena. Maaseudulla, syrjässä asuvana pyysin, että isä veisi minut sinne - ja veihän hän, kun äiti vielä suostutteli.

 

photo IMAGE0052_zpsb60c494c.jpg

Tästä tapahtumasta muistona on tämä valokuva Tipistä ja jo hieman kolhiintunut koristesulka ja mielen pohjalle jäänyt häivähdys intiaaniharrastajien tanssiaskelista.

Mikä sitten intiaaneissa niin kiehtoo? Kuten eräs Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen edustaja minulle postgrossing-kortissaan kirjoitti, hehän ovat ihan tavallisia ihmisä, samanlaisia kuin kaikki muutkin. Vaikea sanoa. Se vain kolahti kohdalle tämä harrastus ja kiinnostus.